vaivaantumisesta

Kun olin skidi, mua vaivasi aina kaikki. Nokkelana tyttönä tajusin tietysti, ettei asioiden pitäisi vaivata mua, ja häpesin vaivaantumistani oikeaoppisesti. Mua vaivasi esimerkiksi eräs vitsikirjasta lukemani vitsi, jossa pariskunta meni eläintarhaan ja näki gorillan. Gorilla innostui naisen sääristä tms ja nainen huvitteli vilauttamalla sille paljasta pintaa. Mies heitti naisen gorillan häkkiin ja tuumasi että "kerro sille että päätäsi särkee!" (Tämä oli jos ei lasten niin ainakin koko perheen vitsikirjassa. No mikäs siinä.) En siinä iässä aivan ymmärtänyt vitsiä, mutta tiesin kuitenkin että siinä on jotain ällöttävää ja epämiellyttävää. Vielä sittenkin kun ymmärsin paskat vitsit, kasuaalin seksismin ja naisvihan, meni monta vuotta niin että mua vaivasi ja tuntui ettei pitäisi vaivata. Olin varmaan jo melkein aikuinen kun mulle selvisi että ne asiat saakin vaivata. Oli vähän huijattu olo.

kuinka ensimmäinen yritykseni olla feministi meni vähän pieleen

Kun olin 10-vuotias, Suomessa järjestettiin presidentinvaalit. Meidän luokalla järjestettiin varjovaalit. Varjovaalit oli musta hieno sana. Näin jälkeenpäin en kyllä ole ihan varma, mitä järkeä kolmasluokkalaisten on leikkiä vaaleja, kun tietämys politiikasta rajoittuu luultavasti siihen että presidentti on vähän niinku Suomen pomo. Joka tapauksessa oli vaalien toinen kierros ja vastakkain Esko Aho ja Tarja Halonen.

Joku poika huusi luokan perältä: "no totta kai Tarja Halonen voittaa kun kaikki tytöt äänestää sitä ja tyttöjä on enemmän!"
(Sinänsä ihan perusteltu huoli, koska kukaan meistä tuskin tosiaan tiesi ehdokkaista mitään muuta kuin nimen ja sukupuolen.)

Suivaannuin tästä ja äänestin Eskoa ihan vain osoittaakseni, ettei tytöt äänestä ketään vain siksi että sekin on tyttö. (Tarja taisi voittaa joka tapauksessa - olisiko joku luokan poikakin suivaantunut yhtä lailla?)

Sitten tulin kotiin ja kerroin innoissani äidille: "Meillä oli tänään varjovaalit -"
"Sä äänestit tietysti Tarja Halosta, vai mitä?"
Tässä vaiheessa tunsin karmean epäilyksen kalvavan rintaani ja intoni katosi kuin tuhka tuuleen, mutta oli liian myöhäistä jättää juttu kertomatta.
"...ei kun Esko Ahoa."
"Mitä?! Miksi ihmeessä?!"
Tässä vaiheessa viimeistään epäilen alkaneeni itkeä.
En muista mitä sitten tapahtui.

Tarinan opetus: jos pistätte kolmasluokkalaiset äänestämään niin kertokaa niille edes mitä vittua se tarkoittaa.

(PS. Mainittakoon vielä, että nykyään äänestän mieluusti nimenomaan naisehdokasta. :))))))